MATKAKERTOMUS STORVRETA-CUP 2012 ÅIF FIREBALLS

Tammikuun 2. päivä 2012 Fireballs-joukkue matkasi neljännen kerran Ruotsiin maailman suurimpaan salibandyturnaukseen Storvreta-cuppiin. Edellisiltä vuosilta oli jäänyt hampaankoloon sen verran, että matkaan lähdettiin, jollei hampaat irvessä, niin ainakin tosissaan, innokkaina päästä kurittamaan ruotsalaisjoukkueitaJ.  Matkaan saatiin mukaan lähes koko joukkue, ainoastaan pari lätkäpelaajaa ja yksi maalivahti jäivät pois. Matkaan siis lähti 25 hengen porukka (joukkueen johtaja, kolme valmentajaa, kaksi huoltajaa, 17 pelaajaa ja 2 maalivahtia).  Valmistautuminen turnaukseen oli sujunut hyvin, mm. turnausta varten oli järjestetty muutama ylimääräinen treeni ja matkajärjestelyt olivat sujuneet hyvin. Bussiyhtiö KO Johansson tarjosi jälleen palvelujaan meille koko matkaksi, tällä kertaa kuljettajana Krister Westermark.

Joukkue oli ilmoitettu P98Svår –sarjaan. Sarjassa oli yhteensä 32 joukkuetta, joista Suomesta Fireballsin lisäksi TPS Cobras, TPS Vipers valkoinen, SB Naantali Runners, Oilers NG, PirPi, FBT Karhut ja KooVee.

Maanantai 2.1.2012

Tällä kertaa oli valittu yöheräämisen sijaan iltalaiva Helsingistä Tukholmaan. Laivalle päästyämme suuntasivat pojat, tapansa mukaisesti, hyttien ja buffetin kautta pelikoneiden kimppuun, josta ne aika helposti löytyivät tarvittaessa. Alkumatkalla laivan keinumisesta ja noin 20 m/s –tuulennopeudesta päätellen, oli luvassa varsin mielenkiintoinen laivamatka.  Muutamat ennakoivat jo pahempaa, ja napsivat pahoinvointilääkkeitä iltapalaksi.  Loppumatkaa kohden myrsky kuitenkin tuntui tyyntyvän, ja matka sujui hyvin.

Illalla pidettiin laivalla turnausmatkan alkupalaveri, missä mm. käytiin läpi turnaustaktiikat ja tavoitteet. Pojat saivat myös itse asettaa itselleen ja joukkueelle turnauksen tavoitteet. Erilaisia tavoitteita tuli paperille noin 25 kpl, vaihdellen turnausvoitosta, pistepörssin voittoon, hyvään joukkuepelaamiseen, hyvään joukkuehenkeen ja henkilökohtaisiin hyvin pelaamisen tavoitteisiin jne.     

Loppuilta kuluikin sitten pelikoneiden äärellä ja nukkumaan mentiin ajoissa, kellojen siirtäminen kun piti ottaa huomioon.

Tiistai 3.1.2012

Tukholmaan päästyämme tiistai-aamuna, matkasi bussi kohti Upsalaa ja pikaista ruokatankkausta. Sen jälkeen lähdimme tutustumaan seuraavan parin yön majapaikkaamme. Tälle vuodelle oli valittu majapaikaksi koulumajoituksen sijaan Fyrishovin mökkikylä. Kylä sijaitsi muutaman sadan metrin päässä Fyrishovin urheilukeskuksesta, eli turnauksen pääareenasta ja kylpylästä. Vaikka mökit itsessään olivat pieniä ja vaatimattomia neljän hengen mökkejä, oli niissä kuitenkin suihkut, vessat, keittiöt, telkkarit jne ja lämmintä piisasi. 

Sitten oli vuorossa ensimmäiseen pelipaikkaan tutustuminen. Kenttä oli tuttu edellisiltä vuosilta, eli Fyrishovin B-kenttä. Klo 14.30 alkoi sitten turnaus ensimmäisellä pelillä, missä vastaan asettui ruotsalainen Umeå City. Tässä pelissä riitti vauhtia ja tunnetta. Tuomarit sallivat, ruotsalaiseen tapaan, varsin kovaa peliä ja välillä tuntui, että pilli ei soi kun maalista ja ruumiista. Fireballsin puolustus- ja maalivahtipeli oli rautaa tässä pelissä. Yhtään ei soinut omissa, vaikka Umeå kävi päälle varsin rajusti ja loi hyviä tilanteita. Hyökkäyspää taas onnistui kerran ja se riitti 1-0 –voittoon. Matchens Stjärna -pelaajaksi valittiin ottelun toimitsijoiden toimesta Fireballs-maalivahti Olli Lohilahti,  joka oli esittänyt loistavia torjuntoja ensimmäisessä Fireballs-pelissään. Hyvin siis lähti turnaus käyntiin.

Seuraavaksi oli vuorossa myöhäinen iltapeli Bolandsskolanilla. Ottelu alkoi vasta klo 21.45 Ruotsin aikaan, eli 22.45 Suomen aikaa. Tässä pelissä vastassa oli Salems If. Vastus ei tässä ottelussa ollut ihan Umeån tasoa, mutta tosissaan saivat pojat kuitenkin pelata. Myöhemmin ilmeni, että Salemsin maalissa pelasi viime vuonna Tumba GOIF - joukkueessa pelannut ilmiömäinen maalivahti, joka neljännesvälierissä vuonna 2011 käytännössä yksin pudotti meidät jatkosta. Tällä kertaa ruotsalaismaalivahti ei onnistunut niin hyvin vaan Fireballs mätti jo 4-1 johtonsa toisen erä alussa. Toisen erä lopussa sattui sitten pari lipsahdusta ja Salems pääsi kuromaan johtoamme lähes umpeen 4-3:een, toinen ylivoimamaalilla ja toinen enemmän tai vähemmän tuurimaalilla. Lopputulos kuitenkin 4-3 –voitto Fireballsille.  Hiukan tuo maaliero huolestutti valmennusjohtoa tämän pelin jälkeen. Riskinä oli että pelit menevät niin ristiin, että kolme joukkuetta päätyvät 4:ään pisteeseen alkusarjassa. Kun vaan kaksi joukkuetta pääsee A-jatkoon, niin tuolloin olisi edessä maalierovertailu, ja siinä tilanteemme ei olisi kovin hyvä.

Iltapelin jälkeen matkattiin sitten kiireesti takaisin majapaikkaan syömään sinne hankittua iltapalaa. Vaikka Peter, Mika ja Stefu olivat mielestään kantaneet paikallisesta ICA:sta kassikaupalla ja varmasti riittävä määrä iltapalatarvikkeita, osoittautui että hiukan hilkulle meni; miten noin pieniin poikiin mahtuu tuollainen määrä ruokaa??

Keskiviikko 4.1.2012

Seuraavana päivänä, eli keskiviikkona klo 11.00 oli vuorossa alkusarjan kolmas peli. Se pelattiin ennestään tutulla Allians-hallenin C-kentällä. Vastassa oli Gottsunda If :n joukkue.  Tämä peli oli ehkä alkusarjan helpoin ja käytännössä koko peli oli Fireballs-hallintaa ja pyöritystä. Vastustajilla ei ollut kentällä kun kahden ketjun verran poikia ja se ei riittänyt Fireballsin vauhtiin. Mieleen jäävimpänä tästä ottelusta oli Fromin Roopen kaksi lämäripommia vastustajan maaliin, niillä hän ansaitsi lisänimensä ”Ruoska”!! Jos oikein muistaa, niin Roope taisi tulla valituksi tässä ottelussa Matchens Stjärnä –pelaajaksi. Ottelun lopputulos 5-2 Fireballsille ja siten alkusarjan voitto puhtaalla pelillä.

Muillakin suomalaisjoukkueilla näytti aika hyvältä tässä vaiheessa, kaikki paitsi TPS Vipers, olivat selviytyneet lohkoissaan kahden parhaan joukkoon ja A-jatkopeleihin. Fireballsin ensimmäiseksi pudotuspeli vastustajaksi tuli Gammelstads If. Ottelu alkoi keskiviikkona klo 16.00 Allianshallenin C-kentällä. Ottelusta muodostuikin sitten varsinainen ”Suomi-Ruotsi” -trilleri. Molemmat joukkueet pelasivat suurella sydämellä ja täysiä. Ensimmäisen erän jälkeen Gammelstad johti 2-1. Toiseen erään Fireballs-valmennusjohto päätti siirtyä kahteen kentälliseen kolmen sijasta. Se auttoi huomattavasti ja peli painettiin lähes kokonaan Gammelstadin puoliskolle. Maalipaikkoja rakennettiin riittävästi, mutta sisään sitä palloa ei saatu millään. Loppuvihellyksen jälkeen oli tulostaululla edelleen 2-1 Gammelstadille ja edessä oli Fireballsille putoaminen jatkosta.

Suru joukkueessa oli lohduton ja muutama kyynelkin taisi vierähtää poikien ja varmaan muutaman vanhemmankin poskille. Totuus on kuitenkin se, että aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!! Kuten yleensäkin tappiopelin jälkeen, niin varsin nopeasti ainakin pojat toipuivat ja ilmeet kirkastuivat. Ehkä hiukan tätä edesauttoi tieto, että TPS Cobrasia lukuun ottamatta kaikki muutkin suomalaiset joukkueet olivat saaneet ensimmäisessä pudotuspelissään nenäänsä. Cobraskin oli mennyt jatkoon pudottamalla toisen suomalaisjoukkueen.

Torstai 5.1.2012

Edessä oli vielä yksi päivä Upsalassa ja laivamatka kotiin. Torstai-aamulla oli vuorossa Fyrishovin kylpyläreissu. Pojat ovat jo sen verran isoja, että Sammen sai pärjätä yksinäisenä aikuisena poikien kanssa uimassa.

Muut aikuiset ottivat hommakseen mökkien luovutukset ja viimeiset pakkaamiset. Pojat oli aamulla käsketty siivoamaan omat mökkinsä siistiin kuntoon ja näin tapahtuikin. Uinnista luistaneille aikuisille tuli sitten yllätyksenä, että mökkien tarkastus luovutuksen yhteydessä ei sitten ollutkaan ihan helppo nakki. Vaikka mökit oikeasti olivat silmämääräisesti siistit poikien jäljiltä, niin virkaintoinen tarkastajatäti löysi välittömästi paljon ”puutteita” ja huomautettavaa; lattiat olivat moppaamatta, vessapöntöt pyyhkimättä, sohvat imuroimatta, pölyt pyyhkimättä jne jne. Kaupan päälle vielä ilkeä virne naamallaan soitti suutaan meille ”ettekö te miehet koskaan siivoa kotona??” Kuusi mökkiä kahdeksasta jouduttiin siivoamaan uudestaan. Sääli vaan, ettei ollut kameraa käsillä kun Peter polvillaan jynssäsi märällä rätillä mökkien lattioita ja Mikakin harjasi vessanpönttöjä ja pyyhki tädin ohjeen mukaisesti vessarenkaan alaosat J  

Uinnin ja siivouksen jälkeen menimme katsomaan P98Svår –sarjan loppuottelua, jossa vastakkain olivat ruotsalaiset Huddinge IBS ja Tegle SIBK. Vaikka varsinkin Teglen joukkueessa varmuudella ajetaan partoja ennen ottelua, ei katsomosta käsin finaali näyttänyt tasoltaan ja vauhdiltaan olevan ihan mahdoton, ainakaan Fireballsin parhaimpaan tasoon nähden, joten taas jäi vähän hampaankoloon ensi vuotta ajatellen. Sarjan voitti lopulta Tegle 4-1 voitolla Huddingestä.

Torstaina iltapäivällä matkattiin sitten Tukholmaan ja iltalaivalle kotia kohti. Lähtiessä törmättiin Fyrishovissa ÅIF tyttöjen joukkueeseen ja kuultiin, että edellisenä yönä oli laivamatkalla ollut varsin raju myrsky; vessapöntöt olivat tukkeutuneet oksennuksesta ja laiva oli pomppinut ja hakannut aaltoihin. Matkalla Tukholmaan koettiin myös pientä jännitystä, kun lähtö Upsalasta oli viivästynyt 97-finaalin katsomisen takia ja Tukholman pohjoispuolella valittiin vahingossa väärä liittymä ja jouduttiin matkalla Viikkari-terminaaliin Tukholman keskustaan. Hyvin kuitenkin bussikuski suunnisti ja ehdittiin laivaan ihan määräajassa.

Laivalla pidetyssä loppupalaverissa pojat saivat taas arvioida joukkueen menestystä turnauksessa. Vaikka sitä turnausvoittoa tai pistepörssin voittoa ei tullut, niin ihan tyytyväisiä voitiin olla, jopa niin, että suurin osa halusi ensi vuonna uudestaan Storvretaan. Palaverissa katsottiin vielä video meidän viimeisestä pelistä, tehtiin viimeiset analyysit siitä. Turnauspalkinnot jaettiin myös; MVP-pelaajana palkittiin hyökkääjä Sampo Kuronen (3+1) ja  lisäksi Roope From hienoista lämäripommeista ”Ruoska” –paidalla. Palaverissa ehdittiin myös vähän kohdistaa katseita jopa niin pitkälle kun ensi kauden suunnitelmiin. Niistä kerrotaan tarkemmin vähän myöhemmin keväällä.     

Perjantai 6.1.2012

Perjantai-aamupäivällä oli matka kulkenut takaisin Sipooseen ja varmasti väsyneet Fireballs-pojat pääsivät kotiinsa lepäämään, hetkeksi!! Lauantaina, sunnuntaina (osalla) ja maanantaina oli luvassa taas lisää säbätreeniä ja keskiviikkona ensimmäinen alueliigapeli.

Yhteenveto

Turnausmatka sujui kaikin puolin varsin mallikkaasti ja ongelmattomasti. Urheilija-asenne ja joukkuehenki tuntuivat olevan kohdallaan ja sen lisäksi pojilla ja aikuisilla oli hauskaa (ainakin näytti siltä). Kiitos pojille ja matkassa olleille aikuisille siitä!!

Kaiken kaikkiaan jäi turnauksesta pelillisestikin kohtuullisen hyvä maku suuhun. Maalierokin 11-7 neljässä pelissä osoittaa, että puolustuspeli toimi hyvin koko turnauksen. Hyökkäyspäässä ehkä olisi kaivattu vähän enemmän onnistumisia, mutta kokonaisuutena pelattiin ihan hyvä turnaus. Jäipähän taas jotain pientä hampaankoloon ensi vuotta ajatellen!

Suomalaisten heikohko kokonaistulos voidaan pitää varsin yllättävänä, koska viime vuonna kahdeksan joukossa oli kuusi suomalaista (mukaan lukien Fireballs) ja finaali oli täysin suomalainen. Nyt ainoastaan yksi kahdeksan joukossa.  

Perinteisesti on käynyt niin, että Storvretan jälkeen peli on sujunut kevätkaudella huomattavan paljon paremmin. Tätä kirjoittaessa (torstaina 12.1) on takana kevään ensimmäinen ylemmän jatkosarjan Alueliigapeli Erän 96-poikia vastaan.  10-1 –voitto lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Katsotaan miten käy!!

ÅIF FIREBALLS STORVRETA-CUP 2012 (UPSALA). Mukana matkassa: eturivi vas: Viljami Hana, Oscar Asikainen, Teemu Holm, Rasmus Söderström, Benjamin Korhonen, Kasper Juselius, Jesse Jokelainen, Hannes Koskinen. Ylärivi vas: Henry Sundberg, Theo Fagerlund, Sam Fagerlund, Väinö Tuuli, Ossi Lehtonen, Antti Tonteri, Olli Lohilahti, Janne Jankkari, Roope From, Jaakko Heikkinen, Teemu Martikainen, Peter Korhonen, Sampo Kuronen, Stefan Söderström ja Mika Hana ja edessä väsyneenä Lasse Westermark. Kuvasta puuttuu Miro Westermark ja Krister Westermark.

/ 12.1.2012 Stefan Söderström, joukkueen johtaja